Vanhan palokuvakansion mä löysin yllättäin,
sen jo luulin ukanneeni yllystäin.
Hiukan hämmentyneen mä sitä selailemaan jäin,
kun nuo vanhat kuvat näin edessäin.
Paljon tuttuja kasvoja menneisyydestäin,
nimiä vain koitin kaipaa mielestäin.
Ja valokuvia sinusta ja minusta,
ne mieleen toivat paljon muistoja.
Ja jonkun kauan sitten unottuneen
tunsin liikuttavan minua.
Kun aluhuoneen sohvaan juutuin
katselemaan noita kuvia,
Mietin kuinka tosissani silloin
rakastinkaan sinua.
Mahdotko sä koskaan ajatella
minua?
Kansiota selainin ja syvem
mälle muistoihin
Kuvat veivät päivin
yhteisiin.
Muistatkohan vielä tuota
viikonloppua,
silloin viimein taisin sinun
rakastua.
Jonkun kauan sitten unohtuneen
tumsin liikuttamaan minun maan.
Kun alahuoneen sohvaan juutuin
katselemaan noita kuviaa,
mietin kuinka tosissani siltä
rakastinkaan sinua.
Mahdotko se koskaan
ajatella minua?
Löysin yhden otoksen, jossa
Suomea suutelen,
muistaisinpa, kuka otti sen.
Ja yhden kuvan, jossa sä pistut autossa,
hymysi on vastustamaton.
Jonkun kauan sitten unohtuneen
tumsin liikuttavan minua.
Kun alohuoneen sohvaan juutuin
katselemaan noita kuvia,
mietin kuinka tosissani silmain
rakastinkaan sinua.
Mah datko se koskaan
ajatella minua?
Kuvat kaikki katsoin näin, niiden valtaan jäin,
elin uudelleen ne hetket sisälläin.
Kun nes tyhjän sivun vain eteeni sain,
suljin kansion ja istuin hiljaa vain.