La -la -la, la -la -la -la -la,
la -la -la -la,
la -la -la -la -la
Huimaranalla loikoilin,
kylpy pyyhkeeni päällä,
katselin, kurkistelin, onko tuttuja täällä.
Näin hänen hiekalla
sipsuttavan seurassa ystävän.
Hän näytti tutulta jollain tapaa.
Mietin, kuka on hän.
Näin hänen hiekalla sipsuttavan
seurassa ystävän.
Hän näytti tutulta. Mietin, kuka on hän.
Tosi on, tosi on, minä Jonnan näin.
Likineistään kävelemään. Tosi on,
tosi on, minä Jonnan näin.
Niitsiä sipsutti hän.
Hän kirjoitti limmanin käteeni mun.
Sen vesi puuttoi ja vei.
Tosi on, tosi on, minä Jonnan näin.
Vaikka ystävät uskoo, ei.
Baarista istuimme jengiämää
ja ulkona pisaroi.
Kaikki kolaajoi ja jukevoksi
jomman laulua soi.
Minä kerroin nähneeni jonna,
hiekalla viitsin.
Jengi nauroi,
kuinka taas nar rata viitsin.
Minä ehdoin lähden Jonnan
viekalla biitsiin.
Jengi nauroi, miksi narrata biitsiin.
Tosi on, tosi on, minä Jonnan näin.
Mikin ei sään kävelevään.
Tosi on, tosi on, minä Jonnan näin.
Biitsiä sit sut vihään.
Hän kir joitti limmat käteeni mun,
sen esiin kuutoi ja hei!
Tosi on, tosi on, minä Jonnan näin,
vaikka ystävä uskoo, ei!
Tosi on, tosi on, minä Jonnan näin,
rikki meistään kävelemään! Tosi on,
tosi on, minä Jonnan näin,
viitsiä sipsui vihään!
Hän kirjoitti limmatin käteeni,
kulttuuseen vesiini,
kulttoihin ja veihin.
Tosi on, tosi on, minä jonka näen,
vaikka ystävät uskon eiksi.