HARMONIKKA
Olen loppuun harmonikka
soinut.
Jo yöhön unelmani haehtuu,
vaan yhä lämmön tunnen sen.
En aikaa pysäyttää voinut,
ja arkipäivän juhla vaihtuu,
jää silti aaveen rakkauden.
Sadun saaren halki käydä mä sain,
sateen kaaren käähän
mua rakkainkain.
Olin hetken niin onnellin en,
ulen uskoin mä jatkuvansen.
Ilman yhteisen iltamme
muistoa kestäisit en.
Haave rakkaudesta ainoa on,
kukka ikuisesti kuittumaton.
Tule unikuva luokseni,
tule minun vuokseni,
kukkaseni kuihkumaton.
Haave rakkaudesta ainoakaan,
meille jokaiselle lahjoitetaan.
Läpi elämän se uskoa antava
on kantava voima ainiaan.
Kun sinut näin, oi kaunis nainen,
ja katseet kohtas ohi menneen,
toit sydämeni sydämsen.
Ei mikään toinen mahtimainen vie vaikuttanut
minuun ennen kuin taikatoimaa rakkauden.
Sadun saaren valkikäy
dän mä sain.
Sateen kaaren päähän
luo rakkaimpain.
Olin hetken niin onnellin en,
unen uskoin mä jatkuvansen.
Ilman yhteisen iltamme
muistoa kestäisin en.
Haave rakkaudesta ainoa on,
kukka ikuisesti kuikumaton.
Tule unikuva tuokseni,
tule minun tuokseni,
kukkaseni kuikumaton.
Haave rakkaudesta ainoakaan,
meille jokaiselle lahjoitetaan.
Läpi elämän se usko a antava
on kantava voimaan ainiaan.