Niin kaukaa jostakin naurun kuulen,
siltä rauhaa vieläkään en saa.
Muistot kertaa joka päivä
kuisket tuulen.
Silloin sain sua rakastaa.
Kun lähtit takse jäin sumuverhon,
menneisyyden läpis en mä nään.
Siihen päättyi lyhyt lentopäivä
perhon.
Siellä on tyhjään hil
jaisuuteen yksin jään.
Siellä on kotimaa yksinäisten.
Sydämme surut sinne haudataan.
Tuuli vain yli käyvuorten järisten.
Kesä ei sinne saavu milloinkaan.
Siellä on kotimaa yksinäisten.
Sinne ei kuikki tähti ainutkaan.
Kuohu vain aaltojen
vahtopäisten.
Muistot vie yöhön mustaan mukanaan.
Ei koskaan tulla voi toista kertaa,
ketään muuta rakastaa en voi.
Sydän muita sinuun jatkuvasti vertaa.
Se vain kaipaa unel moi.
Kun lähdit, lehdetkin kelastuivat.
Halla huursit riitteeseen jo maan.
Taivaan rantaan tummat myrskypylvet
uivat.
Sinne kaipaan, missä yksin olla saan.
Siellä on kotimaa yksinäisten,
sydämen surut sinne haudataan. Tuuli vain yli käy vuortenjäisten,
kesä ei sinne saavu milloinkaan.
Siellä on kotim aa yksinäisten.
Sinne ei tuikki tähti ainutkaan.
Kuohu vain aaltojen
vahtopäisten.
Muistot vie yöhön mustaan mukanaan.