Kun mä aamuun havahdun,
jään jo meitä miettimään.
Vain sen suukon sulta sain, mut vielä rakkaimpain,
se pohtaa huuhin aina, niin tai näin.
näin, nää päivät per äkkäin käy,
vaan sua ei täällä näy.
En mä kestä hy myilleen,
kun sua en luottaa.
Voi, koskaan tiedät kyllä sen.
Tahtoisin mä kaiken kuitenkin.
En jaksa odottaa,
kun eisin sielun pintaan railu halkea.
Sua niin mä tahtoisin,
mut silmin polttavin
voin sua vain koskettaa.
Vaan jos sylin sinut saan,
niin jos orros uudelmiin.
Tuu, kun luokaa huhtikuun,
kun tunteille taas antaudun
ja tuleen syttyy suu.
Tahtoisin!
Mä kaiken kuitenkin en jaksa odottaa,
kun öisin sielun pintaan railomautilla.
Sua niin mä tahtoisin, mut silmin polttavin,
voin sua vain koskettaa.
En mä kestä hymyillen, kun sua en unohtaa,
voi koskaan tiedät kyllä sen, tahtoisin, tahtoisin!
Mä kaiken kuitenkin en jaksa odottaa,
kun öisin sielun pintaan railu hakea.
Tuon ilman tahtoisin, mut silmin pohtavin,
voin sua vain koskettaa.
Tahtoisin mä kaiken kuitenkin.
En jaksa odottaa,
kun höysin sielun pintaan railu hal teaa.
Suoniin mä tahtoisin, kun silmin pohtatin,
voi sua vain koskettaa.
Tahtoisin!
Mä kaiken kuitenkin en jaksa odottaa,
kun öisin sielun pintaan railu hal teaa.
Suomiin mä tahtoisin,
kun silmin oottamin...