Taas tuulen
viulut vaikeeroivat il lan ikävää
ja varjot tummentavat tietä hämärää.
On matka pitkä askel,
raskas outo määränpää,
kun kotiseutu kauemmaksi jää.
Niin paljon yksinhäntä
kauan sit ten rakastin,
ja aina uskollinen olla lupasin.
Vaan joku kumman vi
etti veti tielle siltikin.
Mä palaavani uskoin myöhemmin.
Sielun peiliin jäi kuva ikuinen.
Se kyynel silmin katsoo
ja toivoo vieläkin.
Sielun peiliin jäi muisto
nuoroden.
Se pyytää,
että kotiin kerran saapuisin.
Jäi lupaukset maailmalle, hänet unohdin,
kun soitto soimaseuraa löysin iltaisin.
Vaan aamun tullen tielle lähdin,
raskain askelin,
kun oman tunnon ääntä pakenin.
Hän anteeksi voi ant aa harha
retken jokaisen,
vaan koskaan itselleni anteeksi anna en.
Sain kerran elää su
loisimmat hetket rakkauden,
ei kulkurille sovi sellainen.
Sielun peiliin jäi kuva ikuinen,
se kyynel silmin katsoo ja toivoo vieläkin.
Sielun peiliin jäi muisto nuoruuden.
Se pyytää, että kotiin kerran saapuisin.
Sielun peiliin jäi kuva ikuinen.
Se kyynel silmiin katsoo ja
toivoo vieläkin.
Sielun peiliin jäi muisko nuoruuden.
Se pyytää,
että kotiin kerran saapuisin.
Sielun peiliin jäi kuva ikuinen,
se kyynel silmin katsoo ja toivoo vieläkin.
Sielun peiliin jäi muisto nuoruuden,
se pyytää, että kotiin kerran saapuisin.