Kun ruunassa ropsia
ruotelin ja illalla tanssittiin,
niin riitä minä homsosa hoksasin
illan kähmässä kun pyörittiin.
Si ellä oli toini ja kerttu ja
olkoon laihoja pullukkoon.
Ai sitä aiko nuoruuden,
en voi sitä unohtaa.
Ol riittä se varrata sut jakka,
ja korre ol nuomaltaan.
takapuolelle mukavan mutjakka,
kun tor mutin valssomaan.
Huaasteli riitalle um met ja lammet,
lemmestä jutteli vuon.
Vuosita aikoo nuoruuden,
se haekeksi mielen suon.
Ja puhvetissa kahvia, röystettiin,
ja vehnästä li otettiin.
Sitten taas tanko myyjystettiin,
ja jen kkoihin loikittiin.
Riitalta tiukkasiin, piäsenkö mukaan,
sama kun meillä on tie.
Voi sitä aikoo nuoruuven ,
se haakeeksi mielen vie.
Siihen ne taukoisi tanssailut,
kun rammariin poikimän jous,
Jäi kesken ne tankoilut jatsailut
ja isäntäkki uunille nousi.
Pies synnä emminä riitalle mukaan
rikkamat riita vei.
Voi sitä aikoo nuoruuden,
vaikki mielekseni männy ei.
Kyläpajat niäs oli tummanneet,
jotta jätkä ei riittoo vie.
Ne seipäät kourassa oli outtaneet,
ja mulle koskelepas tie.
Kämpille asti minä pintteli juosta,
haetaan nää korvet.
Ei!
Voi sitä aikoo nuoruuden!
Riita syvämeni rauhan vei.
Vies synä emminä riitalle
mukaan rikkamat riita vei.
Voi sitä aikoo nuoruuden,
kaikki mielekseni männy ei.