jos vois vielä unhoittaa pois,
paljon helpompaa mulla nyt ois. Taakse
jää nyt jo on elo tuo onneton,
jota un hoittaa koskaan en voi.
Mennyt mennyttä on, olen niin onneton,
odottaa saan tai vielä suo.
Mennyt mennyttä on kuljen kuin osaton,
kaipaatko enää ollenkaan
mua?
Minä erehtyin niin, sanoin vain näkemiin,
yhteiseen kotiin jäin yymeliin.
mikä vie ihmisen, sydämen,
hyvyyden,
tuhoten, kauniin rakkauden. Mennyt mennyttä on,
olen niin onneton,
odottaa saan kai vielä sua.
Mennyt mennyttä on
kuljen kuin osaton.
Kaipaatko enää ollenkaan mua?
Mikä vie ihmisen sydämen kyvyyden,
puhoten kaunin
rakkauden?
Mennyt mennyttä on, olen niin onneton,
onnokkaassaan kai vielä suon.
Mennyt, mennyttä on,
kuljen kuin osaton,
kaipaako enää ollenkaan mua.
Mennyt, mennyttä on, olen niin onneton,
odottaa saan kai vielä sua.
Mennyt mennyttä on,
kuljen kuin osaton,
kaipaako enää onnenkaan mua.
Mennyt mennyttä on, olen niin onneton,
odottaa saan kai vielä sua.
Mennyt, mennyttä on
kuljen kuin osatun,
kaipaattu enää on rikkaan mua...